Ajatus siitä että lämpimän peiton alta suuntaa ensimmäiseksi kostealle nurmikolle,
siitä viileälle laiturille, istuu hetken laiturin päässä ihmettelemässä mikä järki tässä nyt on ja astuu sitten kylmään veteen,
on yleensä ollut mahdoton.
Mutta tänä vuonna jostain tuli päätös siitä että menen aina uimaan kun mökillä voi.
Varmaan se on sekoitus itsensä voittamista ja ihanaa tunnetta kun nousee kylmästä vedestä ja kääriytyy pyyhkeeseen.
Astelee voittajan askelin aamupalalle. Kun voittaa itsensä on voittanut paljon.
Tämän viikonlopun helle on niin upeaa.
Laiturilla istuminen silmät kiinni vain laineita ja tuulta kuunnellen.
Hämärässä illassa laiturin päässä musta vesi ympärillä, lyhtyjen loiste ja väylällä pörräävät veneet.
Onnea.
