Sunnuntaiaamu ei auennutkaan kesärengas kelinä täällä meillä. Lumi peitti maan ja instagram oli heti aamusta täynnä pettynyttä huokailua.
Onneksi oli talvirenkaat alla toisessa autossa ja vaikka matka oli pohjoisen suuntaan ei missään ollut niin paljon lunta kuin meillä täällä rannalla!
Aina yllättyy ja varsinkin keväällä. Onneksi päästiin matkaan koska päivä oli ihana!
Serkkuja, tätejä ja uusia tuttavuuksia näin iloisen juhlan merkeissä.
Minulle ensimmäinen baby shower, tätä ei harrastettu ollenkaan kun meidän palleroita odotettiin. Harmi.
Herkkuja, ihania lahjoja ja hyvää mieltä.
Sitten otettiin vielä lähtiessä muutama odotuskuva. Aurinko pilkisti, koski kohisi taustalla ja linnut lauloivat.
Koko luonto odottaa syntymistä kuten Heidi ja Juho ensimmäistä lastaan.
Ihmeellinen elämä.
På söndagsmorgon kände man sig snopen, marken var vit igen, skojar bara, sa våren.
Instagram flödet fylldes av besvikna uppdateringar. Men eftersom vi var redan utrusta för takatalvi så tog jag den bilen som hade vinterdäck under. Det visade sig att bara här vid stranden hade vi vinter, norrut såg man knappt snö! Så kan det gå.
Vilken tur ändå att vi kom iväg, så härlig dag vi hade!
Jag storgillar släktmöten. När man träffas sällan känns det extra värdefullt.
Ja och orsaken, den var ju baby shower för min kusins blivande fru.
Synd att man inte firade baby shower när vi väntade våra små. Gott att äta, ljuvliga gåvor och lycklig stämning. What’s not to like, liksom.
Till sist tog vi ännu bilder på utsidan.
Solen tittade fram, ån forsade bredvid huset, fåglarna sjöng.
Naturen väntar liksom Heidi och Juho, snart föds deras första barn.
Underbara livet.
