Att ta emot hösten


Syyskuu, tervetuloa!
Venetsialaiset vietetty oman perheen voimin, lyhtyjä, tulia, raketteja, pommien paukuttelua, illaksi tyyntyvää tuulta, veneilyä yön pimeydessä, voi että!
Venetsialaiset ovat parasta kesän loppumisessa.
Saaristo viliseen veneliikennettä, rannoilla syttyvät kokot ja tulet.
Paukkuu ja rätisee, aurinko laskee, saunat lämpenevät, grillit kuumenevat.
Viimeiseksi ennen nukkumaan menoa pitää viipyä laiturinpäässä, paksu fleece päällä tuijotella mustaa vettä, palavia rantoja, uskomatonta tähtitaivasta ja
kuunnella, kuunnella.
Ottaa talteen hetki.
Ottaa vastaan syksy.

Välkommen september!
Villa avslutningen firat med egen familj.
Venetziaden är det bästa som sensommar har att bjuda.
Skärgården är full av båttrafik. Det surrar, det smäller, facklorna tänds, solen går ner.
Vi grillade (så gott!), badade bastu, fyllde stranden med lyktor och facklor.
En båttur i mörkret blev det i år. Fantastiskt!
Och till sist före sovdags ska man stå i bryggändan i tjock fleece.
Svarta vatten runt om sig, raket smäller här o där, vackra stränder som lyser i mörkret, obeskrivlig stjärnhimmel ovanpå.
Då ska man lyssna.
Ta vara på stunden.
Ta emot hösten.

Joskus on niin kaunista ja onnellista että sydän pakahtuu.

Pappa och Wilma. <3

,