Lehdet tippuvat kiihtyvällä vauhdilla, joko kohta taas pitää alkaa
suunnittelemaan haravointia? Vai luotetaanko taas ensilumeen. :)
Pakkaushommia, lähtö lähestyy Saksaan lähtijällä.
Eilen työpäivän ja jumpan jälkeen en olisi voinut olla onnellisempi kun näin siistit pinot huoneen lattialla laukun vieressä ja Wilman kynä ja vihko kädessä.
Yhteistyötä, toinen luettelee, toinen hakee tavaroita, mietitään mitä tarvii. Voi että.
Ihmettelen tuota reipasta ja rohkeaa meininkiä.
En olisi ikinä uskaltanut lähteä tuon ikäisenä. Siksi onni on niin suurta.
Tärkeintä mitä haluaisi lapsilleen antaa on rohkeutta olla oma itsensä,
luottamusta itseen, itsetuntoa.
So far so good. <3
Hösten är här och löven täcker marken.
Ska man börja planera att kratta, eller ska man lita på att första snön kommer tidigt? :)
Här packas det väskor, snart är det dags att åka.
Kunde inte ha varit lyckligare igår efter jobbet och kvällens jumpa när jag såg de fint vika kläder och Wilma där med pennan och listan i handen.
Syskonen samarbetar, samlar kläder, packar, funderar.
Det är så fint att dom vågar.
Det viktigaste man ville ge sina barn, att man litar på sig själv, vågar, har självförtroende.
Lyckan är stor, för att aldrig skulle jag ha vågat resa som 17 åring.
Det känns nästan att man har gjort någonting rätt. :)
