Kävin rannassa kuvaamassa ensimmäisen koulupäivän päättymisen aikaan, on se ihana näky kun repun kokoisia ekaluokkalaisia ryntää ulos kohti äitejä ”mää olin kiltisti ja kivaa oli”! Uskomatonta että meillä on vain vuoden verran vielä ala-asteikäinen.. Ajankulku ei lakkaa ihmetyttämästä.
Kellarin uusi ilme alkaa valmistua pala palalta. Olisi voinut olla ennen ja jälkeen kuvat, mutta olin niin kurkkua myöten täynnä sitä ennen- mallia ettei kuvanotto tullut mieleenkään. Voitte kuvitella mielessänne, tummunutta mäntypaneelia, joltakin saatu pyökkijäljitelmä lokerikko hanskoille ja pipoille, joita pursusi yli laitojen ja sitä rataa.. :) Ihme miten uusi maalipinta ja muutama laatikko tähtineen saa ilon ylimmilleen!
Idag var jag vid stranden samtidigt när den första skoldagen tog slut. Vilken härlig syn när första klassisterna, lika stora som ryggväskorna, ruser ut från skolan mot mammorna, ”jag var nog snäll och vi hade roligt!” Otroligt att vi har bara ett år till en i lågstadieåldern, tiden går man hänger inte riktigt med.
Källarens nya stil börjar få form, en bit i gången. Jag skulle kunnat ha före och efter bilder, men nu var jag sååå trött med det som var före, att jag glömde bort hela saken. Men ni kan föreställa er gulaktigt furupanel, en hylla överfull av hanskor och mössör, ja ni fattar, slitet kort sagt. Hur nya lådor och lite mål kan få en att ta glädjehopp! :)
