Kokkolan kirkko täyttyi tänään konfirmaatio päiväänsä juhlivista nuorista ja omaisista.
Max oli mukana päättämässä isosen tehtäväänsä ja mikä ilo itsellekin
olla mukana! Voi ikäänkuin liikuttua jo etukäteen kun tyttären
konfirmaatio elokuussa lähenee.
Se on tuo liikuttuminen joka minulta onnistuu, nessuja käsilaukkuun reippaasti.
Viimeistään kun omaa riparivirttä veisataan niin sieluun se osuu.
Ilo ja yhdessäolo. Nuoruus, hetkessä oleminen.
Ja Taivaan Isän läsnäolo.
Niisk. :)
Idag firade skribaläger 2 sin konfirmation.
Max avslutade sin jobb som hjälpledare och vilken glädje att få vara med där!
Fick liksom förbereda sig inför dottern konfirmation som närmar sig i augusti.
Det är minsann lätt för mig att bli rörd. Handväskan ska vara full med näsdukar.
Det är glädjen och samvaron. Ungdomstiden och att vara i nuet.
Och Guds närvaro.
Niisk. :)
Pari kuvaa samalla kun on asu kohdillaan. :) 
