Äitin tyttö, juoksee niin lujaa ettei saa tarkkaa kuvaa! :) Maastojuoksukisat, nuoruusvuosien painajainen.. Eipä kyllä tyttökään loikkinut ilosta mutta reippaasti veti, ehkä ne lyhyemmät matkat vievät hänetkin. Saatiin jo ihana, tuoksuva kevätilta joka viimeinkin jo antaa kesän tuntua. Laineet liplattaa ja kimmeltää auringossa, lokit huutaa ja muut linnut laulaa. Hiirenkorvaa puskee jo koivikko, mies suunnittelee ruohonleikkuuta (!). No huvinsa kullakin. Näyttelyn ripustus lähestyy, vielä on kehystämättä osa, mutta muuten on aika hyvä tilanne. Onpa kiva nähdä miltä kaikki näyttävät ripustettuina, jännää.
Mammas flicka, springer så fort att man får ej skarp foto! :) Terränglöpning, min mardröm i ungdomsåren.. Inte hoppa dottern heller av glädje men sprang duktigt, kanske det blir kortare streckor för henne också. Äntligen fick vi en doftande vårkväll som får en att tro på sommaren. Havet glittrar i solsken, fiskmåsarna skriker medan andra fåglar sjunger. Björkskogen blir grönare och grönare, mannen planerar att ta fram gräsklipparen (!), nå alla har egna intressen. Utställningen närmar sig med stormsteg, nästan allting är inramad. Det blir intressant och roligt att se hur de ser ut på väggarna.