Lauantai on jo pitkällä mutta elpyminen eilisen 7 km rutistuksen jälkeen ei niinkään. Torstain jumppa ja seiskan juokseminen kovinta vauhtia mitä ikinä olen pinkonut (no vautsi vau!) ovat saaneet aikaan melkoisen pökkelökoipi efektin. Kuljen kuin hidastetussa filmissä, ajoittain ähkien ja voivottaen. Mutta yhtäkaikki JIHUU miten kivaa oli ylittää itsensä ja mikä fiilis painella menemään 3700 muun kanssa! Kiitos Anja ja Minna jotka painelivat edelläni, en siis voinut löysätä tietenkään kun kerta nekin jaksoi.. :) Ja luksusta päälle, suoraan saunaan ja pitsaa päälle täyttämään mahdotonta energiavajetta.
Lördag lutar mot kvällen redan men träningsvärk i benen ger sig inte. Känner mig super styv ovh rör mig liksom i slow motion med att ojjandet och suckandet påföljer. Men vad jag är NÖJD med mig själv! Sprang fortaste någonsin 7 km i går och det gick såå mycket bättre än jag kunde drömma. Tack Anja och Minna som sprang före mig, därför kunde jag ju inte sakta ner farten, för orkar de så orkar jag… :) Vilken fiilis att springa med 3700 andra! Och direkt från målområdet fick vi ta oss till bastun och därpå pizza att fylla på den massiv energiförlust.
Käytiin mökillä raivaamassa talven jälkiä, jotain saatiin aikaankin. Jatketaan taas kun piha kuivuu. Kävin nuuhkimassa rantasaunaa, voivoivoi kun saa sytyttää ensimmäiset tulet ja odotella parhaitten löylyjen valmistumista, istua kuistilla ja kuulla aaltojen loputonta laulua. Pian pian sekin hetki koittaa.
Vid villan städade vi bort vintern, eller började med arbetet. Det blir liksom mera färdigt efter marken törkar sig. Kollade bastun och stannade kvar en stund. Ååh vad jag längtar att få tända första elden i bastu ugnen, sitta vid terassen och höra vågornars oängliga sång. Snart snart..