Samana päivänä kuumeinen teini, kotikonttorissa ahkeroiva mies ja harmonikkaa soittavavan kummipojan esiintyminen Talviharmonikka tapahtumassa. Siihen väliin akvarelli paletista on puhallettu pölyt pois ja verrytelty sivellinlihaksia. :)
Lähes 100 prosenttisesti jään kaipaamaan kaikkiin maalaamiini töihin jotain vielä, jotain lisää, jotain pois, miten tekisin kaiken paremmin. Se on varmasti kehittymisen ainut tie. Toki on niitäkin (onneksi) jotka antavat levon, hymyn ja potkua jatkamiseen.
Igår var det en febrig son, hemmajobbande man, faddersons uppträdande i Vinter accordeon och lite akvarellmålning som fyllde dagen.
Nästan till hundra prosent av målningar jag gör lämnar någonting att önskas. Någonting som man skulle ha kunnat lämna bort, lägga till, osv. Men sen finns (tack o lov) såna som ger vila. Man får vara nöjd och glad, fortsätta framåt med glädje.
:)
Hyvänen aika miten iloista soitantaa sai kuunnella Konservatorion salissa!
Ihanan talviset värit kukissa!