Jokavuotiseen tapaan lähdin mökiltä Brygganille juhannussalon nostoa katsomaan.
Vaikka yritän aina olla ajoissa on se haastavaa koska vapaapäivä ja
aamukahvien juominen ulkona merta tuijotellen kestää kauemmin kuin kotiaamiaisen nauttiminen.
Ihmisiä virtasi jo kohti Bryggania kävellen, pyörällä ja autoilla kun tein välipysähdyksen kotona.
Katja ja Tetti olivat jo tehneet toisen jättikranssin valmiiksi ennenkuin selvisin laiturille asti töitä häiritsemään kuvaamalla ja höpöttämällä joutavia. Onneksi ystävyys on vahvaa ja kestää moisen vuodesta toiseen.
Laituri täyttyi taas hymyilevistä ihmisistä läheltä ja kaukaa. Pieni kokoonpano soitti asiaankuuluvaa kesäistä kansanmusiikkia, lohikeittoa syötiin kertakäyttöastioista, tuttujen kanssa juteltiin, varjossa laitettiin takkia kiinni ja auringossa aukaistiin, navakka länsituuli piti Suomenlipun komeasti liikkeessä.
Kun salko kohosi yhteisvoimin kello 12 hiljentyi väkijoukko sitä ihmettelemään.
Onnistunutta pystytystä kiiteltiin aplodein ja wau-huudahduksin.
Musiikki jatkui ja väki tanssi salon ympärillä.
Minun kylällä on näin ihana juhannus juhla, hymyillen pyöräilin kotiin ja
pakkailin unohtuneita tavaroita ja ruokia mukaan.
Nyt istun vaikenevaa tuulta ja rauhoittuvia aaltoja ihailemassa ja kohta lämpiää juhannussauna.
