Ai että on luontevaa kuvata itseään! Kyllähän se naurattaa kun on ehtinyt hiihtää, siivota (no fuskaten) ja lähdössä tyttären kehityskeskusteluun josta mutkat suorina kaupunkiin passikuvauttamaan mopokoululaista ja itseään.
Passikuvaa ei viitsi tähän liittää, siinä se on karu totuus kiertelemättä.
Peilin edessä voi kikkailla ja laittaa parasta sivua esille. Passikuvassa ei ole hyvää muuta kuin se miten vähän sitä tarvitsee näyttää!
Kynttilät sytytetty, yksi lapsi viety nuorisoseurantalolle, yksi skypettää vintillä niin että talo raikaa, Mr. Rossignol on jälleen työtehtävissä koko viikonlopun, joten itse se on sauna lämmitettävä tänäkin ehtoona.
Ja hyvillä mielin sen teen! :)
Att fota sig själv, hur naturligt som helst! Hahaa, not!
Men visst är det lätt att skratta när skidlänken är gjort, fuskstädning undan och på väg till dotterns utvecklingssamtal samt raka vägen till stan för passfotandet av sonen och mig själv.
Passfoto alltså. Här hemma tycker man att nå men jag ser ju hellt ok ut. Med rätta ljus, kläder, hår osv. förstås. Sen får man passfoto i handen och illusioner försvinner ur en på samma sekund. Inre skönhet, det är grejer det! :)
Fredag, igen. Ett barn är i Framnäs, andra ”diskuterar” med sina vänner i skype upp i andra våningen, Mr. Rossignol tillbringar en veckoslut till i arbetets tecken, så det är bara jag och bastun igen.
Det ska gå bra det, vi är van. Bastun och jag. :)