Viikonloppuna meillä oli rakkaita piipahtamassa.
Wilma oli tutustumassa ruotsalaiseen elämänmenoon syksyn ajan mutta nyt opinnot jatkuvat koti Suomessa. Sauna tietenkin lämpeni ja istuttiin keittiön pöydän ääressä taas vertailemassa suomalaisia ja naapurimaan tapoja.
Pakkanen ja lumipyry eivät hiihtolenkkejä suosineet joten käveltiin metsässä kelkan jälkiä pitkin, mikä on aivan mahtavaa liikuntaa. Sunnuntaina täytti ihana veljentyttöni Saara 10 vuotta! Sitä voisi äimistellä enemmänkin mutta tässä on nyt ollut aika paljon äimisteltävää viime aikoina joten totean vain että ajan kulumista ei estä mikään eikä siihen erityisen hyvin taida tottua.
Ihmetellen edetään!
Under helgen har vi haft kärt sällskap! Wilma har kommit till hemlandet
igen efter att ha bekantat sig till svensk livstil under hösten. Nu är det bara att fortsätta med studierna på plats i Vasa.
Vi gläds förstås att det blir lättare att träffas, men man glädjas alltid för barnens lycka oavsett om de placerar sig nära eller fjärran.
Det blev inga skidturer under helgens snöväder utan promenader i skogen längs snöskoter spår.
Det är härligt!
På söndag firades söta Saara 10 år. Kan bara konstatera att tidens gång är oundvikligt och tydligen blir inte man särskilt van med det. Men vi tar emot det som kommer och fortsätter undrande framåt!
