Hiihtoloman sunnuntai-ilta, sain laskettua puhelimen kädestä ja avasin toisen ruudun, tämän isomman.
Ajattelin etten suuria yhdeltä viikolta odota mutta loppuviikon tunnelmat paljastivat totuuden.
Iloiset somepäivitykset Lapin lomista ja muista kohteista osuivat sitten kuitenkin kateushermoon.
Silti. Onnellinen olen että alkava flunssa perääntyi ihmeellisesti, sain hiihtää ja jumpata!
Nauttia kauneimmasta talvisäästä! Kuvatakin sain, sopivasti.
Täydellisesti jäälle pääsi juuri hiihtolomalla kävelemään ja hiihtämään.
Valkoinen maa ja lasiaisen irtoamisen jättämät ”lentelevät roskat” näkökentässä on saaneet
ajattelemaan monesti miten se kuvastaa tätä elämää. Vaaleat roskat eivät haittaa elämistä,
silmä on tarkistettu ja kunnossa, mutta jos jään tuijottamaan ”roskia” niitä niin ajatukset
lähtevät heti huolen täyttämille urille.
Mitä jos tämä kumminkin vielä pahenee..? Mitä tässä vielä on tulossa..?
Mutta kun niiden ohi voi katsoa. Näen ihan yhtä hyvin kuin ennenkin.
Kaikki kauneus on siinä kunhan vain avaa silmät. Pitää vain keskittyä ettei jää jumiin huolten polulle.
Miettikää mikä metafora!
Nyt saa jatkaa arkiviikkoon, kohti pääsiäistä.
–
Kuvissa meidän nuoret , viime viikonloppuna katsottiin UMK yhdessä ja oltiin ulkona. Kiva viikonloppu.
Sitten kuvasin Hanna-Lea Ahlskogin, joka kampanjoi KD:n ehdokkaana eduskuntavaaleissa.
