Sunnuntain auringossa on hyvä toipua hääkuvaus illasta.
Ihmeellinen työ tämä valokuvaajan homma. Saa olla sivusta todistamassa ainutlaatuisia hetkiä, suuria tunteita, musiikki esityksiä, koskettavia puheita.
Pienellä paikalla tämä ainakin pitää ihmisen.
Nämä ovat suuria hetkiä joista haluaa tallentaa kaiken olennaisen, vieläpä niin että se tuottaa suurta iloa saajalleen.
Aina pitää onnistua, aina haluaa onnistua, aina on uuden tilanteen edessä.
Tänään on hyvä mieli, huomenna sitten ihmetellään lisää ruudun ääressä kun ohi vilahtavat sadat ja sadat ruudut.
Mutta tänä sunnuntai-iltana hetki lepoa, laineiden liplatusta ja pääskysten sirputusta. Kuvat ovat viikolta kun Wilma piipahti mökillä,
sai meistä muutaman kuvan. Kalamies perkuuhommissa ja minä haahuilen ympäriinsä kuuntelemassa kaislikon suhinaa.
Ihan perustilanne.
