Viulunsoittaja kallioilla.
En ole tainnut näitä kuvia täällä näyttää. Joskus saa kuvatessa kuunnella soittoa!
Kaunis ylioppilas ja kaunis soitin.
Kun itse vain kuuntelee musiikkia eikä tuota sitä, niin on erityistä juhlaa kuunnella livenä soitantaa.
Marraskuun ensimmäinen viikko on ollut oikein viimeisen päälle marraskuuta.
Niin harmaata että aivan naurattaa kun siltojen yli ajelee töihin.
Pimeät illat, huomasin, nehän on mahtavia! Valot tuikkii ja kohta vielä enemmän.
Päälle voi vetää mitä vain, kukaan ei näe vaikka tulisi vastaan, lenkillä saa olla jotenkin ihan itsekseen vaikka tuolla kylätiellä kävelisi. Kuivalla ilmalla tuuli suhisee ihanasti ja onkin jotenkin helppo hengittää.
Sade on vähän ankeaa mutta sen saa nyt unohtaa ja ottaa viikonlopun vastaan.
Yksi vapaapäivä on ja se on huomenna!
