Ilta-aurinko paistaa meidän keittiöön.
Se tarkoittaa että on kevät.
Tinka reppanaa vaivaa tassu, väärässä asennossa, kipeä on, ei vielä tiedetä mikä nyt neuvoksi.
Mielessä vuoron perään päivittäin ilo keväästä, ilo mistä vain arjen asiasta ja huoli ystävästä, raskaasta taistelustaan syövän kanssa. Murheita jotka painavat pään alas, jokaiselle riittää osansa.
Kevät on lämpimiä hetkiä talon seinustalla, lintujen laulu äänettömässä kevät aamussa, lintujen muutto aurat.
Ja sumuisia päiviä, lumisateita, pakkasöitä, kevät on peruutettu päiviä.
Elämää siis.
Jokaisena päivänä kirjoitetaan pätkä elämästämme jota nyt eletään,
jokaisena päivänä eletään ja vain yhtenä päivänä täältä lähdetään.
Ja jokaisena päivänä annan tämän kaiken Isoon Käteen, suureen Syliin, jokaisen askeleen, ajatuksen, ilon, surun hetket. Ja tiedän, meitä kannetaan, perille asti kannetaan.
Siunausta sinulle!
Kvällsolen skiner till vår kök.
Då vet man att våren är här på riktigt.
Stackars Tinka, tassen är sjuk, någonting är fel, vi vet inte ännu vad det blir för lösning.
Varje dag är jag glad av våren, av vanliga vardags glädjeämnen, varje dag känner jag också stor oro för vännen som kämpar mot cancer. Oro, det räcker till med det för oss alla.
Livet är verkligen som våren. Soliga varma dagar, flugor som vågar ut, fåglar som sjunger sin vackraste vårsång när morgonen gryr. Dimmiga dagar, snö som faller, kölden som inte ger upp. Turvis otroligt härligt och otroligt trist.
Allt det här lägger jag dagligen i de Händer som bär oss genom varje glad dag, sorglig dag och allt där emellan.
Trygghet som aldrig försvinner.
Blessings to you!
