Ilta on tullut, omituisin, onnellisin, stressittömin pääsiäinen alkaa kallistua kohti loppua.
Ollaan ihan ihmeissään onnittelujen määrästä meidän kihlaparille, kiitos teille!
Perhe on saanut olla yhdessä, isovanhempia ei ole päästy tervehtimään, mutta videopuhelun kautta saatiin
vähän korvausta asiaan. On syöty hyvin (ja ihan kaikki on syöty, kauppa kutsuu taas..), on lenkkeilty, on saunattu,
on luettu, katsottu televisiota, oltu liikaa somessa ja tässä ollaan.
Arki nurkan takana.
Lunta sataa ja metsä on taas tomusokerikuorrutettua ennenkuin hetken päästä sulaa.
Lenkkeilen kuitenkin mieluummin lumisateessa kuin eilisen kaltaisessa vesisateessa.
Siellä ei liikahtanut Tinkan tassu kovinkaan kauas.
Kynttilän liekki lepattaa vielä hetken, sitten jätämme taakse tämän pääsiäisen ja
toivomme että arki vie meidät nopeasti tavallisempaan olotilaan ilman virus uutisia.
Det lutar mot kvällen och denna konstig, lycklig, stressfri påsk börjar vara över.
Vi har alla fått så mycket grattisar pga. våra förlovade ungdomar, vi tackar så hjärtligt!
Vi har fått fira påsk tillsammans, saknat mor/farföräldrar, tagit videosamtal som ersatt lite bristen på närvaro.
Vi har ätit massor (bokstavligen massor..), njutit av långa vandringar, badat bastu, läst böcker, tittat tv, tillbringat allt för mycket tid i some.
Och nu är vi här, vardagen väntar runt knuten.
Tittar ute och tycker att nog är snö ändå vackert, vackrare än regn just nu.
Ljuset brinner ännu en liten stund, sen lämnar vi bakom oss denna märkliga påsktiden och
hoppas att vardagen fort för oss närmare till en vanlig vardag.