Sunnuntai-ilta ja riisipuuro porisee kattilassa tyypilliseen sunnuntai-illan tapaan.
Tämä viikonloppuna on ehditty monenlaista. Kuvissa kynttilän sytytys mummun ja papan haudalle äidin kanssa Kannuksessa.
Iltahämärän tullessa perjantaina hautausmaa tuikki jo kynttilöiden loisteessa.
Eeva-mummuni kuolemasta on jo 19 vuotta! En tajua. Muistan vielä mummun kädet, pienet sirot sormet ja ryppyinen elämää nähnyt iho.
Mummu lähti täältä juuri ennen kuin Wilma syntyi, en päässyt hautajaisiin sillä Wilma syntyi niitä edeltävänä päivänä, olin synnytysosastolla.
Vuosia en voinut itkemättä ajatella etten päässyt hyvästelemään rakasta mummua.
Lauantaina rippikuvaus, Crosspoint Wilman kanssa, sauna iltamyöhään.
Tänään ehdin sytyttämään lyhtyjä omallakin pihalla ja toteamaan että näin se talvi yllätti minut,
lumet tuli ennen kuin harava alkoi heilua. Lehtimatto siellä lepää odotellen kevättä.
Joopa joo, kaikki eivät ole syntyneet ahkeriksi hortonomeiksi, näin se vain on.
Siitä huolimatta hyvä mieli tästä viikonlopusta!
