Lauantaina kuvasin viimeisen hääparini tälle ”kesälle” ja kuinkas muuten kuin assistenttini Wilman kanssa.
Olemme kuvanneet yhdessä kaikki häät, Wilmakin kuvaa mutta kakkoskameralla ja vähän eri suunnista
ellen tarvitse apua valojen, heijastimien tai muiden härpäkkeiden kanssa.
Lauantaina kun keräsimme tarvikkeita (sadepäivä eli haastetta oli) potrettien jälkeen ja vaihdoimme nopeasti vaatteita ulkona kuvauspaikalla (vanhan huvilan terassi) Wilma hymyili että ajattele että voidaan yhdessä tehdä tätä!
No niinpä!
Ei niin ettenkö olisi kiittänyt joka kerta, mutta keskittyminen niin isoon juttuun kuin hääkuvaus on aina täydellistä, vie kaiken huomion.
Vasta jälkeenpäin huomaa että mikä ihana juttu on assistentti jonka kanssa oleminen on ihan saumatonta.
Sitä paitsi Wilmalle voi antaa kameran käteen huoletta, jos ei tiedä mitä tehdä, kysyy ja tulosta tulee.
Ennen vihkimistä on monesti katsottu toisiamme ja todettu että jahas NYT mennään!
Jännitys ja täysi keskittyminen hääparin tärkeään hetkeen, ihan mahtavaa.
Minusta on todella tärkeää että liikun alttari alueella toimitusta kunnioittaen, mieluiten olisin näkymätön, mutta se ei ihan onnistu.
Kuitenkin niin ettei mikään mitä minä teen ylittäisi sitä mistä siinä on kysymys, kahden ihmisen liitosta seurakunnan ja Jumalan kasvojen edessä.
Ihmeellistä on sitä niin läheltä saada todistaa. Joka kerta.
Denna lördag fotade jag mitt sista bröllop för i år. Med min superfin assistent Wilma förstås!
Vi har fotat alla bröllop nu tillsammans, hon har varit med hela tiden eller bara på porträtter.
Hon hjälper mig med utrustning och dessutom fotar med andra kameran när jag inte behöver hjälp.
När vi samlade grejer och bytte kläder på lördagen på en gammalt villa terass (regnig dag, lite mera att tänka på)
log hon och sa tänk nu mamma att vi få göra det här tillsammans!
Just så! Inte att jag skulle ha glömt att tacka varje gång, men bröllopsfotograferingen tar allt koncentration och energi.
Efteråt har man bara kunnat konstatera hur tacksam man är. Att ha en assistent som man verkligen har lätt att jobba med.
Dessutom kan hon fota riktigt bra, bara att räcka en kamera åt henne.
Känslan när vi just före vigsel tittar på varann och konstaterar att jap NU kör vi! är ju underbar.
Spännande och samtidigt en helig stund.
För mig är det jätteviktigt att röra på mig vid altar området så försiktigt som möjligt. Helst skulle man vara osynlig.
I alla fall vill jag att ingenting jag gör skulle ta plats av det som sker.
När två människor lovar älska varann framför församlingen och Guds ansikte.
Det är så mäktigt och heligt varje gång. Att få vara med i det hela.
