Heipä hei, pitkästä aikaa naamaa näkyviin.
Wilma nämä otti syntymäpäivänään, eivät kelvanneet ensin vaan nyt kun niitä vilkaisin uudelleen niin antaa mennä.
Sitä on mitä on. Minulla on uusi kampaus. Se tuntuu kyllä varsin tutulta, aivan kuin tämä olisi ollut minulla aina. Tykkään.
Siitä päästään tämän päivän oivallukseen.
Tiedättekö niitä hetkiä kun jokin asia vain valkenee? Että tätä olen aina suurinpiirtein ajatellut olevani ja siinä se nyt lukee.
Tänään minulle valkeni että olen melkoisen introvertti tyyppi!
Että ystävät ovat todella tärkeitä ja perhe nyt tietenkin, mutta VARSINAISTA yhdessäoloa en kaipaa kovinkaan paljon.
Sitten kun nähdään niin jutellaan niin sanotusti AIVAN kaikesta ja nonstop.
Sitten pitää latautua.
Että saunassa en kaipaa seuraa yhtään. Sen takia yhteissaunat on no thanks ja uimahallit varsinkin. Ihmisiä kaikkialla.
Lenkille yksin. Ei edes musiikkia mukaan. Koira käy.
Että tykkään syödä ravintolassa tosi paljon ja varsinkin jos se on melkein tyhjä!
Yksin on hyvä, seurakin käy.
Mutta yhdessä jumpalla on mahtavaa ja yhdistyshommat tosi kivoja.
Tykkään ihmisistä mutta tykkään ihan tosi paljon olla ihan yksin.
Nuotiolla, paljussa, mökillä laiturin päässä on niin paljon ihanaa aistittavaa.
Jutellessa en ehdi nauttia niistä, niinpä tällä logiikalla kannattaa nauttia seurustelusta esim keittiön pöydän ääressä.
Onneksi minulla on oma muru joka tajuaa tälläistä introverttiä.
Mutta onpa hauskaa miten sitä ilahtuu tämmöisestä, ihan kuin palapelin pala olisi loksahtanut paikoilleen!
