Syyskuu tervehti meitä lempeästi eilen.
Juhlaviikonlopun jälkeen herättiin mökillä ja juotiin ulkona lämpimässä auringonpaisteessa aamukahvit.
Rakas mieheni täytti 50 vuotta.
Prosessoin edelleen tuota lukua, miksi, sitäkin mietin. Koska vanheneminen ei ahdista.
Mutta noin iso luku kertoo kumminkin että siitä kun menin naimisiin parikymppisen kanssa on AIKA kauan!
Meillä oli niin kiva viikonloppu, juhlittiin muurikkalättyjä paistamalla ja juhlakuntoon viritetty lato oli aika mahtava.
Kuvia ei juuri ole!
En osaa seurustella ja kuvata omissa juhlissa. Silloin kun ollaan yhdessä en millään jaksa miettiä kuvaamista.
Muutama ruutu muistona perhekäyttöön. Eikö se ole juuri niinkuin pitääkin olla!
Naurun, kynttilät, herkut, musiikin ja hämärtyvän illan lyhtyineen ja tulineen muistamme ilman kuviakin.
Ne on talletettu sydämeen.
