Aurinko laskee, radiosta kuuluu kesäistä jazzia, taivas on roosaa ja violettia, lokki huutelee, ilta on tyyni ja kaunis.
Synttärijuhlintaa on nyt ollut pari päivää, aika hieno saavutus meiltä.
Eilen päiväretki Vaasaan ja Björköön Merenkurkun saaristoon, kahvittelua Salteriet cafésssa. Tänään mökillä porukalla kahviteltu, saunattu, uitu ja syöty.
Tähän väliin on ehtinyt ihmetellä, 48 vuotta!
Siis sehän on jo huomattava lukema. Miten se on IHAN eri luku kuin 47, niinkuin kaikella tavalla.
Onko nyt alkanut sopeutumisjakso kohti 50-kymppisiä.. Onko tämä kuvittelua.. Olenko todellakin 48..?
Jotain hyvää tässä täytyy olla, mietin, täytyyhän sitä itseään taputtaa olkapäälle, ihan hienosti olen selvinnyt!
Erehtynyt, kompastunut, toivonut, uskonut, uskaltanut, iloinnut nämä 48 vuotta.
Nöyrästi ja iloisesti eteenpäin!
