Naistenpäivä on meillä aina sivuseikka, koska Maxin syntymäpäivä on tänään.
Kaksikymmentä vuotta. Nyt ei hirveästi ihmetytä ja kauhistuta ajan kulu, ilmeisesti ihmettelykiintiö on väliaikaisesti täynnä.
Sitä kyllä ihmettelen miten kiva poika meillä on!
Juotiin oikein leipomokakkukahvit mummun ja vaarin kanssa päivän kunniaksi.
Ilmakin oli lähes identtinen kuin 20 vuotta sitten.
Hos oss lämnar kvinnodagen alltid i skuggan på Max födelsedagen.
Tjugo år! Inte att det känns så konstigt nu just, kanske jag har undrat tidens gång så mycket jag liksom på pausläge just nu.
Men det orkar jag förundras över hur fin son han är! :)
Vi hade riktigt en tårta från bageri, så festligt var det.
