syyskuu 2024

Syyskuun kuudes päivä, perjantai ja mökillä kuuntelemassa kun kaislikko ja haavanlehdet suhisevat länsituulessa.
Ja tuuli on lämmin, meren ja maan yllä on helle utua, niin omituiselta kuin se kuulostaakin.
Terassilla voi kulkea avojaloin, aurinko paistaa jo matalalta niinkuin se syyskuussa tekee, mutta lämmittää ihmeellisellä tavalla.
Tämä on kuin yllättävä lahja yllättävältä taholta. Lahja on ihana mutta sen saaminen näin yllättäen tuplaa ilon.
Kesä on hujahtanut niinkuin kesät tekevät. Töitä ja vapaata vuoron perään koko kesä.
Tämän perjantain kruunaa se että takana on kiireinen viikko,
lauantai on vapaa joten perjantaisaunan lämmitys rannalla on suloista.
Venetsialaisviikonloppu oli viileä ja tuulinen mutta kun vieraat kultasivat sen läsnäolollaan ei voinut valittaa mistään.
Ja nyt istun yksin ilta-auringossa (kun toinen kalastaa), radio soi hiljaa,
tuuli suhisee ja kohta tuoksuu saunan lämmitys savu.
Monesta, monesta asiasta kiitollinen, juuri nyt.

September är här och vilken september!
Vi har anlänt till villan och barfota får man gå runt på terassen ännu sjutiden på kvällen.
En aning overklig tunn dimma ligger ovanför havet o marken, det är så varmt.
Man njuter. Liksom en oväntat gåva från oväntat håll, glädjen är dubbelt så stor.
Sommaren har susat förbi som den alltid gör. Det har varit jobb och lediga dagar vartefter.
Förra helgen firade vi venetsiaden i kyligt och blåsigt väder. Men sällskap var guld, och vid oss var det le i terassen så det så lyckat ändå. Nu sitter jag ensam här i kvällsolen (en fiskar abborre..) och känner mig tacksam när jag lyssnar på vinden som susar i vassen.
Att få vänta på bastubad här vid stranden, hjärtat är full.