lokakuu 2022

Lokakuu kun kääntyy marraskuuhun antaa kotimaamme luonto monta syytä vaipua surkeuteen.
Kelit eikun huononee ja luonto vetäytyy talvilevolle. Sumuiset, sateiset aamut ja alkuillasta saapuva pimeys.
Kesän ihana vihreys, syksyn värikäs kuulaus on vaihtunut väsyneisiin ruskean sävyihin.
No tuossa pointti tuleekin jo varmasti esille.
Mutta. Voi kun on hyvä mieli pysyä sisällä puuhailemassa, lukemassa tai leipomassa kun ei tarvitse rientää ulos nauttimaan ihanista keleistä! Pimeän tullen ei niin väliä mitä vetää päälleen kun lenkille lähtee. Kun ei melkein omaa kättään pimeässä näe niin onhan se jotenkin mukavaa vetäytyä omiin oloihinsa ja lenkkeillä menemään välittämättä näistä ulkoisista rasitteista.
Kyllä tuli hyvä mieli tänään kun kaupan hyllyllä oli ystävällisesti laskettu miten paljon maksaa jos pitää jouluvaloja (led, 80 tuikkua) päällä yötäpäivää 100 vrk, no vajaa kolme euroa jos sähkö maksaa 30 senttiä!
Suurinta puristusta tämän sähkön kanssa onkin tuottanut tämä, näinköhän sitä voi ripustella jouluvaloja entiseen tapaan.
Valot siis syttyy meidän mäelle kunhan vähän lähemmäksi adventin aikaa tullaan.
Näissä mietteissä saa saunan lämpiämistä odotella, puusauna, mikä onni!

Harvoin on saanut sanoa lomaviikosta että olipa kuin yksi piiiitkä ihana lauantai.
Sopivasti kaikkea, ilmoja, paraneva flunssa että jaksoi lenkkeillä, tekemistä, aikatauluttomuutta ja lepoa.
Ehdin lenkkeillä äidin ja isän kanssa Kannuksessa. Ihan valtavan kaunis syysaamu saatiin.
Näistä yhteisistä hetkistä niin kiitollinen.
Ja sitten ne super innostavat siivousvideot joihin törmäsin!
Että voi siivous ja jynssäys, raivaus ja järjestäminen antaa ihmiselle iloa!
Nyt on sen verran jynssätty ja kiillotettu että on paikallaan laskeutua paljun kuumaan syleilyyn pimeässä illassa palauttamaan kiristyneitä lihaksia. Kohti uutta siivouspäivää!

Saanko esitellä rakkaan serkkuni Minnan.
Ollaan saman ikäisiä, minä vuoden vanhempi. Vaikka ei asuttu samalla paikkakunnalla lapsuudessa, tuntuu silti että aina leikittiin yhdessä, kirjoiteltiin kirjeitä, vietettiin kesäisin viikon loma yhtäaikaa mummulla, teininä discoiltiin ja lainattiin vaatteita.
Vuosia voi jäädä väliin että ei paljon pidetä yhteyttä mutta kun nähdään ei sillä ole väliä.
Ollaan samat. Mutta nyt vain viiskymppisiä!
Nyt saatiin tehtyä jotain aivan huippua, kuvattiin tätä hetkeä juuri nyt. Elämää on jo aika pitkästi takana, monta taistelua, monta ilonaihetta, elämän verran kokemusta. Ollaan samaa mieltä että mahtavaa olla tässä ja nyt!
Peilistä katsominen on helppoa kun hyväksyy itsensä.
Vapautta on nauraa omille virheille, hyville puolille ja vaan itselleen. Taputtaa olalle ja hymyillä lämpimästi,
sinä rohkea nainen, olen ylpeä sinusta.

Syysloma, kylläpä se tulee oikealla hetkellä!
Kuin tilauksesta on tämäkin viikko jo ollut vähän rauhallisempi kuin edeltävät.
Nyt on perjantai-ilta ja olen ehtinyt ostaa kukkia, siivota vähän ja sytyttää kynttilät!
Tätä ei ole ehtinyt koko syksynä, siitä voi päätellä vain että miten mahtavaa että on töitä!
Käytiin keskellä viikkoa kävelemässä kaunein pätkä saaristopolkua auringonlaskun aikaan.
Hitaasti kallioihin lyövät aallot ja hiljainen metsä. Kuin vahingossa lepattavat ajatukset pysähtyvät
ja horisonttia tuijottaessa läikähtää onnen tunne. Juuri nyt ja tässä on kaikki ihan hyvin.
Kohta on kaikki todella hyvin kun saa istua lauteille kuuntelemaan löylyn sihinää.
Ihanaa viikonloppua!

Tämä viikonloppu tuntui aluksi aivan vapaalta vaikka sunnuntaiksi oli varattu kahdet kuvaukset.
Käsittämätön onni oli myös että sain siivottua jo torstai-iltana. Eli perjantaina töiden jälkeen lounas kaupungissa Tompan kanssa (no oho!) ja kotiin viikonlopun viettoon. Palju tulille ja vähän kuvien editointia ennen iltaa.
Sitten sitkeä nuha otti vauhtia ja lauantai-aamupäivänä oli niin vetelä olo että kaikki riemumielin tehdyt suunnitelmat sai heittää ja maata sohvalla sen sijaan. Iltapäiväksi olo vähän virkistyi mutta henkinen pilvi ei väistynyt pään päältä.
Kaikki oli pilalla. Viikkojen kiire ja töiden paljous taitaa painaa repussa kun läikkyi niin yli.
Olin kuulemma aika hankala.
Sunnuntai pelasti synkeät mietteet. Yllärivieraat aamupäivällä, kivat kuvaukset välissä ja iltakävelyllä itse poikettiin yllärivierailulle tuttujen pihalle. Voi että. En ole sitten yhtään yllätysvierailija mutta joskus osuu hetki kohdalleen.
Hyvällä mielellä siis tästäkin viikonlopusta kohti maanantaita.

Denna helg kändes i förhand som en helt ledig helg fastän jag hade två fotograferingar bokade för söndag.
Dessutom hann jag mirakulöst städa redan på torsdag kväll så i princip en superlyckad start för helgen.
Badtunnan på fredagskväll var rent av lyx.
Sen tog förkylningen fart på nytt på lördagsmorgonen och istället för uträtta allt som jag hade planerat att göra fick man ligga på soffan. Eftermiddag var dock piggare men moln ovanpå mitt huvud försvann inte.
Tydligen väger höstens alla jobb för att jag blev så vansinnigt sur.
Men men, söndagen kom och överraskningsgäster på förmiddagen! Så kul!
Fotograferingar gick smidigt och på kvällspromenaden gjorde vi själv en överraskningsbesök på bekantas trädgård!
Sånt händer inte ofta. Så till sist var det ändå en lyckad helg, inte som man tänkte det skulle bli men bra i alla fall.