joulukuu 2020

Talvipäivänseisaus on ohitettu!
Tänään näin minuutin verran about aurinkonsäteitä, lähdin heti lenkille koiran kanssa mutta
liian myöhään. Ajatelkaa silti, kohti valoa mennään!
Sainpa yhden kakun uuniin minäkin. Kinkku menee perässä tänä iltana.
Melkolailla ostokset ostettu tälle joululle. Eli aivan varmasti jotain on unohtunut eli normi joulu.
Eilen vaelsin prismassa TUNNIN ostamassa ruokaa ja muutama lahja vielä.
Tämän kestäisi, mutta maski päässä meinasi hermot mennä. Jostain syystä silmälasit ensimmäistä kertaa
tälle syksylle olivat joka henkäyksen jälkeen huurussa ja VOI ETTÄ se alkaa ahistaa!
Seisoskelin hyllyjen välissä hengittämässä koska sitä jotenkin yrittää hengittää vähemmän että näkisi…
Oli reissu.
Tänään oli vielä käytävä loput ostamassa mutta Wilma murunen tuli mukaan ja kaikki kävi kuin
tanssi! Lasit huurussa taas mutta naurettiin aika paljon minun säätämiselle, saatiin ostettua vielä yksi lahja
joka oli ihan joulunihme koska saajalle on niin haastavaa löytää mitään ja käytiin syömässä hampurilaiset!
Oli hyvä reissu.
Kuusi on nurkassaan niin kaunis, kukat on haettu ja tein itsekin muutaman kimpun.
Joulurauhaa jokaiselle!

Vilken glädje, dagen blir längre igen!
Igår hade vi sannerligen mörkaste dagen. Idag såg jag solstrålar mot grannens hus,
stormade ut med hunden omedelbart men för sent. Ingen sol syntes till mera. Men, mot ljuset gott folk!
Bakade arabiska kryddkakan ikväll, hade nästan tappat hoppet men nu är den i ugnen.
Snart åker skinkar i ugnen.
Igår kämpade jag en TIMME i prisma och handlade som tokig. Tokig var känslan precis, förbannade ansiktsmasken 
ångade åter brillor precis hela tiden. Man blir smått galen och paniken vill ta över. 
Ser man inte försöker man minska andningen. Jamen det funkar ju inte riktigt.
Stod mer än en gång mellan hyllor och rev masken och andades. På med masken igen och fortsatte. 
Vilken resa.
Idag skulle det handlas ännu men kära rara Wilma kom med och allting gick som dans!
Brillorna bråkade visserligen men vi skrattade en hel massa på min kråtase.
Vi handlade allt, hittade även en perfekt julklapp för en som man hittar sällan något att köpa, jul mirakel, säger jag.
Vi bestämde att äta på stan, hamburgare har sällan smakat så bra.
Det var en bra resa.
Nu doftar bakelser, julgran står fin och glittrar, blommor finns i hela huset.
Julfrid till oss alla!

Tarkimmat ehkä huomasivat että tein viikonloppuna kransseja.
Hampaat irvessä, sitä en maininnut, mutta kun joulumarkkinat jäivät välistä eikä kranssitta voi
joulua viettää niin oli pakko kääriä hihat.
Tein parikymmentä vuotta sitten kranssit ja jouluasetelmat itse.
Koska parasta joulutouhua.
Sitten se homma jäi  koska yritin vängällä tehdä jouluna kaiken. Aivan kaiken.
Eihän se tämmöiselle haahuilijalle passaa ollenkaan, ahdistusta ja aivan turhaa raivoamista siitä seuraa.
Hyvin pitkälti olen päässyt siihen pisteeseen että jouluahdistusta ei esiinny tai ihan vain nopeaa hermojen kiristystä kun
seuraa ylenpalttisesti joulua tursuavaa somea.
No. Etuoven kranssi ei ollut aivan napakymppi mielestäni ja ajattelin että teen uuden.
Kävin koiran kanssa metsässä, hengittelin raikasta talvi-ilmaa, ihailin kevyttä lumikerrosta,
napsin pihakuusista oksia, muutaman katajanoksan, vähän tuijanoksia. Ostin eukalyptus oksia.
Kellarissa viritin kranssipajan, tuli napsui takassa, joululaulut soivat, ulkona alkoi sataa lunta.
Ja minä tein kransseja ja muistin että tämä justiin on minun joulujuttu.
Muut jutut tehdään sen mukaan mitä ehtii ja haluaa.
Ihana tiistai päättyi vielä ihan yllättäen HIIHTOlenkkiin!
Larsmossa hiihdettiin jonossa 600 metrin pätkää, mikä ilo!
Tänään on ollut sitten tavallisempi päivä.

Joulukuun kolmastoista, Lucian ja Seijan päivä.
Aamu valkeni miltei valkoisena, voi sanoa että tavattoman sopivan valkoisena.
On kuin suuri käsi olisi ravistellut tomusokeria juuri oikean määrän maan päälle.
Pitkä metsälenkki heti aamupalan jälkeen ja sitten Seijanpäivä kahveille Kannukseen.
Käytiin samalla Mäkiraonmäellä ihastelemassa jouluvaloja. Koko Kannus oli kauniisti jouluvaloin koristeltu.
Jouluvaloja on paljon pihoilla ja kodeissa, onko niin aina ollut vai kiinnittääkö siihen vaan
huomiota kun on tämä pandemian aika. En tiedä mutta kiitos, tykkään!
Eilen siivosin ja touhusin väsyksiin asti kunnes illalla istuin kellarissa uupuneena
ihaillen käsieni työtä. Kransseja tuli tehtyä pitkästä aikaa ja ehkä sitä parasta,
kevyesti siivottuun huusholliin kynttilöitä ja tunnelmaa muutamalla uudella jutulla ja
monella vanhalla.
Täällä sitä on mukava edetä tuttuun malliin joulua kohti.
Unohdellen, haaveillen ja joulumusiikkia kuunnellen.