syyskuu 2012

Näin vietettiin miehen synttäreitä hyvin pienellä kaavalla, appivanhemmat olivat apunamme pienentämässä synttärikakkua. Täytekakkujen tekeminen on kuin taiteen tekemistä, saa suunnitella värit, materiaalit ja sitten mielikuvitus töihin! Tässäkin voisi kehittyä vaikka kuinka, mutta sitten niitä kakkuja pitäisi tehdä muulloinkin kuin synttäreille ja meitä on vain neljä kappaletta tässä perheessä. Ja jonkunhan ne pitää syödäkin, että rajansa se on tälläkin luovuudella oltava.

Mannens föddiskalas blev firad minimalt, det är roligt det också någongång. Att baka födelsedagstårta är en roligt grej. Man får planera på färger, material och sen gäller det att låta fantasin flöda. Att bli riktigt pro i det här grenen, skulle ju kräva mera träning, men vi är ju bara fyra stycken i familjen, så det räcker inte med att baka till kalas. Och ska man öva stup i kvarten så ska man ju äta sina skapelserna också, så kanske man riktar sin kreativitet mest till något som inte går att äta! :)

Lauantai-ilta, on leivottu, lenkillä käyty ja saunattu. Nyt pientä herkuttelua ja pötköttelyä, aivan parasta! Kuvat eiliseltä mökkikeikalta, oli ihana ilta sekin. Leivonnaisista olisi voinut vähän kuvaakin tänään ottaa, mutta tuli vähän säätöä omenakeikauskakun kanssa. En ollut ihan skarppina, ja leipoessa pitää olla skarppina!

Saattoi olla vähän reilu rasvan määrä, tai nälkä kurni ja pizza odotti uunivuoroa, mutta onnistuneen keikautuksen jälkeen huomasin että kaakku oli keskeltä sanotaanko medium. Mielenkiintoista, keikauttaako paakelsi takaisin muottiin (no ehkä ei), tarjota vähän vetelänä (no ei varmasti) eli uunipellille vaan ottamaan lisää lämpöä. Ei tullut täydellistä, mutta tietämättään koekaniinina toiminut poikani kehui että hyvää on! :) Välillä pitää hyväksyä ettei ole täydellinen (tässäkään asiassa). ;)

Lördagskväll, vad skönt! Lite bakning, lite kvällslänk och skön bastubad därefter. I like saturdays! :) Bilderna är från igårdagens villabesök, en skön kväll den också. Idag var det meningen att fota lite bakverk när man nu var på gång, men det blev inte riktigt som jag hade menat. Man ska vara på skarppen när man bakar, och det var jag icke!

Det kunde vara för stor mängd av smör eller så blev kurrandet i magen för mäktig och pizzan väntade på sin tur i ugnen. I alla fall, när jag väl hade tagit ut äppelsvängskakan ur ugnen och fått en lyckad landning på tallriken (man ska ju kasta kakan uppåner) märkte jag att bakverket var, ska vi säga lite medium i mitten. Nå just joo! Ska man försöka kasta kakan tillbaks till formen (nähä, det går nu inte), ska man bjuda det som det är, medium (knappast!) nå fram med ugnsplåten och tillbaks till värman. Ingen perfekt äppelkaka precis, men sonen smakade omedvetet om kvällens händelser kakan och tyckte kakan var mums. Så, man måste godkänna att man är ej perfekt (i den här grenen heller)! ;)