huhtikuu 2012

Huomenta tiistai! Heikkoa tuulta ja puolipilvistä, silmien pesun jälkeen paljon kirkkaampaa. Ei muuta kuin raajojen venyttelyä, kahvia ja otetta tekemiseen. Joskus ote on löysä kuin pullataikina, joskus mennään tukka suorana. Siltä väliltä löytyy hetkiä jolloin taitavampien tekijöiden opuksia on hyvä selata. Kaikista parhaitten töitä ei kannata selailla jos on juuri raivopäissään paiskannut roskikseen yritelmiä, tämä voi hivenen lannistaa. Odotellaan kun pahimmat höyryt laskeutuu ja sitten toisella silmällä aletaan kapuamaan kohti kyllä kai se minäkin jotain osaan- tunnetta. Elämä on kamppailua, kaikilta osin! :)

Gomorron tisdag! Svag vind och halvmolnigt, utan vidare bättre sikt efter ansiktstvätten. Nu gäller det bara strecha på sig, kaffe och ta itu i arbete. Det finns dagar när man känner sig duktig och dagar man bara stirrar ut och ser flegmatisk ut. Då är det bra att ha lite litteratur av de som är skickligare. Nog ska man vara lite försiktigt när man bläddrar genom mästarverk. Hellre inte när man själv kastat i ilskan till roskis en mer eller mindre mislyckad verk. Man väntar tills de värsta ångorna har lagt sig och sen börjar man försiktigt klättra uppåt mot nog kan jag väl någonting jag också- känslan. Livet är en kamp, jajamen! :)

Kyllä vain, välillä on lähdettävä täältä maalta kaupunkiin. Tällä kertaa kävin Dáhliassa tervehtimässä Kaarinaa. Kuvasin samalla ihanuuksia. Matka kaupunkiin ei oikeasti ole pitkä, henkisesti kylläkin joskus todella pitkä. Ei ole sama asia onko kauppoihin viiden minuutin vai kahdenkymmenen minuutin matka. Mutta asia on niin että joku hinta parhaasta paikasta asua täytyy maksaa. Tämä todetaan aina yhdestä suusta mammojen kesken kun on ensin päivitelty eestaas ajojen määrää, töihin, ostoksille, tenavien harrastuksiin. Elämä on!

Det blev en stadsresa idag. Liksom det blir för de mesta dagar. Idag passade jag på att hälsa Kaarina vid Dáhlia. Fotade härliga saker på samma gång. Det är inte så långt till staden egentligen, men emellanåt känns det dubbelt längre än det är i verkligheten. Inte alls samma sak om man har fem eller tjugo minuters körning till affärerna. Men det är priset som man ska betala för att bo på bästa stället. Det konstaterar vi bland mammorna vanligtvis efter att man tillsammans klagat för det många fram o tillbaks resor till arbete, att handla, att föra barn till hobbyer. Sånt är livet!

Joskus sunnuntait onnistuvat yllättämään, näin tänään! Illalla saatiin käydä Öjan kyläkirkossa, ihan huippua. Huipun päälle lisää kivaa, vähän fotosessiota korujen parissa. Taitava ystäväni Katja latoi upeita korujaan esille ja siinähän se ilta meni. Nyt voi alkaa valmistautumaan ensi viikon kiireisiin hyvillä mielin. Good Night!

Härligt med såna söndagar som idag! Ikväll fick vi besöka Öja bykyrkan, så roligt. Och värre blev det inte efter det. Fick fota  finaste smycken, designat by min vän Katja. Nu gäller det bara att ladda sig för inkommande veckan med leende på läpparna. Good Night!

Raparperi puskee tulemaan keleistä piittaamatta! Mitä parhainta symboliikkaa sitä paitsi. Ruskean ja onnettoman penkin ympäröimä, viime viikot lunta ja pakkasta, eipä juuri auringosta tietoakaan, vaan raparperi painaa menemään. Katse kohti tulevaisuutta! Kattilaan, jälkiruoaksi.. No pointti tulikin jo tuossa aiemmin. Talteen otettiin lämmin aamupäivä, kunnon pyörälenkki, trampoliini pihalle ja auringonottoa talon seinustalla. Meni pilveen jo,niin että, bravo me!

Kan inte något annat än beundra skrattande rabarber vår! Genom fulaste omgivningen, snö och kylan den bara skjuter upp mot det blåa! Vilken symbolik, man ska inte låta gråa dagar dra ner en, vi ska sikta till målet. I rabarbern synvinkel blir det ju då in i kastrullen, bästa efterrätten.. Nåjaa poängen kanske kom fram. Så nöjd med dagen hittils, en fin cykeltur, trampolinen har tagits i bruk och sen hann vi sola lite.

Hyvin on haastavat kelit pihalla kuvata. Suorastaan luotaantyöntävät. Täytyy pitää fokus sisällä, ja olla mielissään ettei ainakaan sada lunta. Kuka on sanonut että positiivinen ajattelu on aina helppoa..

Vädret bjuder idag värsta sort, ingen lust att fota utomhus. Försökte nog, men fick ge sig. Man ska kanske hålla sig inomhus, vara nöjd att det inte snöar. Vem har sagt att positiv tänkandet alltid är lätt..

Paluulento peruttu..? Ainakin mahdoton läjä sirputtajia tappelee minun antamista siemenistä. Tuntuuhan se hyvältä kun voi tehdä jotain luonnonsuojelullista. Tämä päivä on lähtenyt liikkeelle ikäänkuin hidastetussa filmissä, flunssa toimii käsijarruna, täytyy ottaakin rennosti, siinä on se vaan että laiskistuminen etenee ääntä nopeammin. Hups vain ja ihan kaikki hommat takkuaa. Paitsi surffailu, kirjaa, dvd:tä, nythän niitä kovasti tarvisi kun ei voi niin lenkkeillä..

Vilken hop av små kvittrare fightas över frön jag gav dom, kanske ingen returbiljet ännu.. Känner mig riktigt stolt att ha kunnat hjälpa naturen, sämre var det när snön täckte marken och solen hälsade på en liten stund mitt på dagen. Bättre sent än aldrig.. Det går slött till här, flunssan är som en handbroms, allting blir så trögt. Utom surffandet, jajamen, ingen problem där, böcker, dvd:n, de behöver man, liksom just nu!

Keväinen ilta-aurinkohan se siellä häikäisee kun pitäisi tehdä koneella hommia, ei passaa nyt alkaa valittamaan. Ihanaa, sinne se laskee jo naapurin talon taakse, siitä tietää että kevät on pitkällä, ainakin pitäisi olla. Pihalla kuulee niin ihanaa linnunlaulua että jouduin heittää vielä auringonkukan siemeniä pihalle, etteivät raukat säikähdä kylmää ja ota paluulentoa Kanarialle..

En härlig kvällssol bländar. När den sjunker bakom grannens tak vet man att våren är här, oavsett snöstormar och många minusgrader på morgonen. Man hör så mycket ljuvlig fågelsång ute på gården, jag var tvungen att ännu mata stackarna med solrosfrön. Blev rädd att de ångrar sig med kylan här och tar returbiljetten till Kanarieöarna..

Valmistaudun illan kokoukseen. Vapaaehtoistyö on mahtavaa! Ensimmäinen Folkhälsanin kokous oli ihan jännää, ystäväni houkutteli mukaan -Ei siellä mitään tarvi tehdä! lausui hän legendaariset sanat. Kokouksesta lähtiessä huomasin olevani rahastonhoitaja, muovikassi mappeja mukana! :) Nyt olen puheenjohtaja. Mutta eipä ole tarvinnut mukaan lähtöä katua, meitä on todella siunattu ihanalla hallituksella, puheen pälpätyksestä ei tahdo tulla loppua vaikka kuinka lyhyellä esityslistalla lähdettäisiin liikkeelle.  Organisaatiosihteerimme Vaasasta muistuttaa aina meitä olemaan kiitollinen sihteeristä, joka tehtävä on löytää kirjattavat asiat kaiken kälkätyksen lomasta! Ollaan kiitollisia!

Förbereder mig för kvällens styrelsemöte. Frivillig arbete är härligt! Minns bra min första Folkhälsan möte, lite spännande, blev lockad med av min vän -Det är lätt, int behöver du göra något! försäkrade hon och jag trodde. När kvällen var slut fick jag konstatera att jag blev valt till kassör, fick ta hem en plastpåse full med mappar! :) Nu är jag ordförande. Har inte ångrat mig, vi har en härlig styrelse. Oavset hur kort föredragningslista vi har, tar mötet vanligtvis hela kvällen, det bara finns så mycket att diskutera om! Vår organisationssekreterare påminner oss alltid att vara snäll mot vår sekreterare, vilken jobb hon har att hitta det som ska skrivas ner! Vi är tacksam!

Myönnettävä on että takatalvelta vaikuttaa. Kymmenen senttiä lunta on tullut ja lisää tulee. Onneksi ei vaihdettu kesärenkaita. Mutta kyllä tämän kestää, ei ala Suomen kesä milloinkaan vielä huhtikuussa, mutta jos räntää vihmoo kesäkuussa alkaa pipo kiristää. Kaikki ovat häipyneet tiehensä, ja vielä tänään ateljépäivä (aijai kuulostaa komealta, ottaen huomioon ”ateljeen” koon jossa maalaan), huomenna muita tehtäviä, nice.

Vinter vinter, suck. Tio sent snö, vit överallt. Inga sommarringar under bilen vid oss, tack o lov. Finska sommar börjar ju inte april, nej. Så det här kan man ta emot. Värre är det om det öser ner snö i juni (har hänt), då är det kämpigare att ta fram positiv tänkesätt. Hela familjen har försvunnit och jag har ännu idag ”ateljé” dag (ajjaj hur det låter finemang), imorgon blir det andra uppgifter, nice.

…josta voimme vain unelmoida huhtikuisen lumimyräkän kynsissä. Unelmat on ihmiselle hyväksi. Huhtikuinen lumimyräkkä ei välttämättä, jos vaikka laiskottaa ja pitäisi lähteä lenkille. Kengät kastuu, niska puutuu kun pitää nenä maata viistäen painella kun räntä vihmoo silmiin. Paitsi jos on nyt Öjassa voi lähteä tanssijumpalle, jeejee. Jumppakenkä vipottaa!

Sommar sommar.. Någonting att drömma om när snöstormen yrar. Det är bra att drömma. Värre är det om man tänker ge sig ut på en lenkki i detta väder. Skorna de blir våta, nackspärro får man då blicken ska hållas rakt ner så inte snön blindar en. Lyckliga de som befinner sig i Öja, (annars också!) då kan man gå till Byacenter och dansgymnastisera, jej!