Kesän helteet saavuttivat meidänkin rannat.
Meidän perheessä ei kovin ihmeellisiä kesälomamatkoja tänä kesänä ehditä tekemään, niinpä sitäkin kiitollisempi on siitä että saa asua ”lomamaisemissa”.
Aamulenkit koiran kanssa rantaan, siitä huolimatta että Tinka joutuu joka kulkijalla sanomaan painavan sanansa hohhoijaa, ovat parhaita kesähetkiä.
Aamulenkit yleensäkin, tänään ennätys, ulkona ennen puolta kahdeksaa! Aamuvirkut saavat vapaasti naureskella, kuudelta piti herätä vaan ei.
No mutta, tässä saatte ihailla rantakallioilla ihmettelevää yksivuotiasta perheineen, mikä kesähetki saatiinkaan talteen!
Puhdasta kultaa muistojen aarreaittaan.
Värmeböljan, den kom till sist. Ännu känns det så skönt.
Vi hinner inte denna sommar med storartade semesterresor, därför är man extra tacksam att få bo här, typ mitt i semestervyer.
Morgonlänk till stranden med hunden, oavsett att Tinka är tvungen att skydda mamsen för varje typ som går på vägen, är de bästa sommarstunder.
Morgonpromenader i allmänhet är att älska, i dag var vi ut före halv åtta! Ett nytt rekord.
Jaja, jag är ju inte en morgonpigg typ, så mycket stolt över mig själv.
Nåja, här kommer bilder att njuta av! Vilken skön sommarstund på klipporna med en söt liten ettåring med familjen.
Vilka minnen vi fick den dagen.
Ren guld till minnernas skattkistan.
