Tuulinen ja aurinkoinen keskiviikko.
Niin tuulinen ja täynnä tapahtumia että päänsärkyä joutuu tässä parantelemaan.
Se ei haittaa.
Olen saanut kuvata ihmisiä ja haastatella.
Niin kivaa. Melkein vaikea uskoa että työn puolesta voi tämmöisiä tehtäviä saada. :)
Nuorena olisin saattanut lähteä toimittajan uraa kohti, mutta rohkeus ei riittänyt.
Minun piti kasvaa ensin isoksi. :)
Saada unelmia jotka näyttävät olevan yhden numeron liian suuria,
niin että niihin voi kasvaa.
Niinpä tänä tuulisena toukokuun iltana katselen ulos ja ihmettelen.
Ihmettelen elämää ja hymyilen.
En mycket blåsig och solig dag.
Så pass blåsigt och full av händelser att huvudet värker.
Men det är ok.
För att jag har fått intervjua och fota människor.
Såå roligt.
Nästan så man kan ej fatta att man får göra sånt i arbetets tecken. :)
Jag skulle ha kunnat bli en journalist kanske.
Men egentligen inte, för att jag vågade helt enkelt inte när jag ung.
Jag skulle först växa och bli stor.
Få drömmar som är en storlek för stora,
för att kunna växa i dom. :)
Så att här sitter jag denna blåsig majkväll och tittar ut och
undrar. Undrar och ler. :)
Ja tietokone juuttui jälleen, pääsi huoltoon.
Päivittelen blogia lasten koneella.
Kaipaan omaa konettani.
Kovasti.
:)