Perjantai-iltana mökkiradio soi, sauna lämpenee ja aurinko kimaltelee tyynellä lahdella.
Metsästä mökin takaa virtaa viileää ilmaa ja kohta villasukkia saa kaivaa esille.
Tänäänkin sain kuvata hautajaiset ja silläpä oikein virallisen oloinen selfie.
Tänä kesänä on sattunut hautajaisten kuvaus aina hääkuvauksen kanssa samalle viikolle.
Iloa ja surua niin konkreettisesti. Yhtä lailla kiitollinen että saa molemmissa kuvata.
Varsinkin surukuvaus on kuin nostaisi yhden taakan pois surevilta.
Ja toivoakseni kuvista saa lohtua kun täytyy jatkaa eteenpäin.
Tämmöiset illat rannalla, tuoksut, äänet, sudenkorentojen lennot, hiljaa huojuvat kaislat.
Ne pitävät sielua niin lähellä ettei väliin mahdu murheita, vain hiljaista ihmettelyä.
