Vapaan lauantain kunniaksi piti jotain leipoa,
ei Runebergintorttuja vaikka aika läheltä liippaa nämä vadelmaluolat.
Vähän on outo käännös, hallongrottor ruotsiksi. Enkä ole missään
suomenkielisessä reseptissä törmännyt just näihin.
Eli ehkäpä ihan suomenruotsalaisia leivonnaisia! Ainakin liika hyviä!
Sen verran verkkainen tahti on vapaapäivänä, etten ehtinyt hiihtämään aivan
päivänvalolla. Lähdin hämärässä Öjan latua ja hiihtelin sitten tuossa pellolla kuunvalossa ympyrää.
Olipa mahtavaa! Että on latu, ettei kukaan näe kun sahaa edestakaisin,
aivan loistava sää, liukas latu ja lämpiävä sauna.
Sain ilmeisesti lähipiirin kyynelehtimään eilen kirjoituksellani,
koitan tänään pysyä kevyellä polulla ja toivon enemmän ilon läikähdyksiä jokaiselle.
Palaan vielä eiliseen hetkeen saunan jälkeen.
Istuin terassin portaalla, kuuntelin tuulen huminaa kuun valossa,
kynttilän liekki lepatti lyhdyssä, savun haju osui nenään.
Sydän aivan täynnä iloa.
Lediga dagen till ära blev det bakverk idag. Mina nya favoriter, hallongrottor!
Alldeles för goda.
Jag blir automatiskt ganska slö på en ledig lördag, hinner hälften vad jag tänkte hinna.
Därför hann solen gå ner innan jag fick skidorna fram och for till Öja spåret.
En bit vågade jag skida i skogen innan det blev för mörkt, sen blev det fram och tillbaka skidning på
åkern mitt emot oss. Så skönt!
Månljuset, bra spår, utmärkt glid, ensamhet men nära hemmet, underbart helt enkelt.
Mina kära fällde visst några tår efter min blogginlägg igår, skall försöka hålla mig
i glada tankar idag och hoppas glädjestunder till allihopa.
I går satt jag efter bastun ute på trappan och stornjöt.
I månljuset lyssnade jag hur vinden susade i trädtopparna,
kände rökdoft i näsan och var alldeles varm i kroppen och själen.
