Korkeanpaikanleiri


Tätä sitä odotellaan. Aamulla +1,8 astetta lämmintä..

Jäät ovat lähteneet, ollaan jo lähellä. Sain eilen olla mukana apuopena tyttären liikuntatunnilla kun harjoittelivat tulevaa Stafettkarnevalia varten. Mereltä tuuli lujaa, mutta suolaisen tuoksun tuntee nenässään. Kevät on ihanaa aikaa, kaipaaminen on joskus kitkerän suloista. Olisi jo varpaiden alla auringon lämmittämä hiekka, kaartelisi jo pään päällä pääskynen.. Mutta silti, eipä vielä onneksi ole, saa ensin unelmoida kesästä. Tehdä unelmissaan sitä mitä ei ehkä oikeasti ehdi tai tarvikaan tehdä. Saa pitää kesästä hellästi kiinni, vielä se ei karkaa kohti syksyä, vielä se ei ole täällä. Voi antaa hetken itsensä kuvitella että kesä on piiiitkä. Vähän niinkuin urheilijoilla ennen kisakautta, kevät on kesäihmisen korkeanpaikanleiri!

Isen är borta, havet är fri, nog är sommaren nära. Fick igår vara med som hjälpledare när dotterns klass övade för Stafettkarneval. Det blåste hårt från havet, man kände saltet i näsan. Våren är ljuvlig tid, man längtar. Oj bara man hade solvarma sanden under sina fötter, bara man hörde svalornas sång redan.. Men ändå, härligt att lite vänta ännu, att drömma om allt man ska göra på sommaren, allt som man sen hinner eller vill inte heller göra. Man får ännu hålla sommaren i sin hand, ännu får man drömma att sommaren är lååång. Lite som idrottaren före tävlingssesongen, våren är sommarmänniskans höghöjdsläger!