Sunnuntaita vaan takatalven keskeltä. Yksi aste lämmintä ja lumisadetta vaakasuoraan myrskyten, tätähän tässä on päivitelty. Kevät on. Kuitenkin tänään aikani ikkunan edessä seisoskeltuani sain vedettyä lenkkivaatteet päälle ja lähdin oikein juoksulenkille. Lumisade taukosi, velipoika oli kolme tuntia pyöräillyt, siinäpä ne vaikuttimet. Viikko hujahti taas, se oli täynnä monenlaista tapahtumaa. Tinkan eläinlääkäri käynti oli hyvä, ei löytynyt selvää vikaa tassussa joten jatkamme kilojen pudottamista ja lenkkiä enemmän vähitellen. Helpotus. Ehdittiin ottaa pallogrilli esille ennen kuin lumi peitti maan JA ehdin haravoida etupihan. Siellä se nyt odottaa lumen alla, haravoitu piha.
Kuivunut viime vuotinen ruoho ja lehdet saavat taas väistyä kun uusi kevät nousee kohti valoa. Viikonlopun ilmat ovat olleet aivan uskomattomat. Hääkuvaus eilen sujui palelematta ja auringon paisteessa, huhtikuussa se on juhlaa! Aamulenkit yöpakkasten jälkeen metsässä, vaatetta on aivan liikaa, linnut konsertoivat, jäljellä oleva hanki kantaa ja otsa kostuu hiestä pipon alla. Grillikausi on avattu. Pallogrilli nostettu ladosta pihalle, hämähäkin seitit pyyhitty ja ensimmäiset herkulliset ateriat nautittu. Panin merkille että haravointi taisi jäädä viime syksynä.. kohta joutuu haravan varteen tarttua. Kohta saa käydä ensimmäisen kerran puutarhalla hakemassa jotain kivaa terassille. Tähän aikaan vuodesta tulee myös pysyvä kaipaus Välimeren rannoille. Kemikaalioliikkeen ohi ei voi mennä ilman että parfyymin tuoksuista tulee mieleen taxfree, kreikkalainen musiikki ottaa ihan sydämestä, kaipuu tulee tuoksuista ja muistoista. Monena keväänä kun saatiin käydä Kreikassa lomalla. Toinen asia mitä pandemian takia kaipaan nyt on Yövaellus! Toivotaan kaikki täällä että saadaan se syyskuussa järjestää. Taas laskee aurinko kauniisti ja puntaroin jaksanko ajaa rantaan kameran kanssa.. Sekin varma kevään merkki!
Kruunupyyn joki virtaa vapaana jäistä. Sunnuntai-iltana sain seuraksi Wilman kun kävin tarkistamassa kuvauspaikkoja ensi viikonlopun hääparia varten. Hiekoitushiekat peittävät vielä melkein kaikki pyörätiet, lumikasat ovat mustia, mutta taivas on kirkkaan sininen ja vesi sen kauniisti heijastaa. Kevään värit ovat kapea paletti verrattuna kesään, mutta kaikki sävyt ovat kauniita. Ihana kuvata keväällä!
Aurinkoinen ja tuulinen viikonloppu alkaa taas olla sunnuntai-illassa. Näiden viikonloppujen nopeus jaksaa ihmetyttää.. Hirveän mukava viikonloppu on ollut, olin Tinkan kanssa Kannuksessa täyshoidossa. Kevyttä ulkoilua moneen kertaan keväisillä teillä. Maisemat puhuttelevat aina, jokaisena vuodenaikana, mieleen piirtyy lapsuudenpäivien tunnelmia, kevät aurinko, sulavat ojat, peltoaukeat. Kiitollinen mieli siitä että muistot on hyviä, niin paljon turvallisia, onnellisia hetkiä että hyvä mieli aina tulee päällimmäiseksi. Mikä aarre elämässä. Korpelan Padolla lasketaan vettä patoluukut auki, veden pauhu on mahtavaa. Pajon lenkki oli perusjuttuja keväisin, kun tiet sulivat ja kesä läheni. Aina kun kuulen leivosen liverryksen, olen Korpelan tiellä polkemassa pyörällä, silloin kun pyöräilykypärät olivat tuntematon käsite. Peltojen päällä korkealla ihana kesän tuojan laulu.
Ilta-aurinko paistaa meidän keittiöön. Se tarkoittaa että on kevät. Tinka reppanaa vaivaa tassu, väärässä asennossa, kipeä on, ei vielä tiedetä mikä nyt neuvoksi. Mielessä vuoron perään päivittäin ilo keväästä, ilo mistä vain arjen asiasta ja huoli ystävästä, raskaasta taistelustaan syövän kanssa. Murheita jotka painavat pään alas, jokaiselle riittää osansa. Kevät on lämpimiä hetkiä talon seinustalla, lintujen laulu äänettömässä kevät aamussa, lintujen muutto aurat. Ja sumuisia päiviä, lumisateita, pakkasöitä, kevät on peruutettu päiviä. Elämää siis. Jokaisena päivänä kirjoitetaan pätkä elämästämme jota nyt eletään, jokaisena päivänä eletään ja vain yhtenä päivänä täältä lähdetään. Ja jokaisena päivänä annan tämän kaiken Isoon Käteen, suureen Syliin, jokaisen askeleen, ajatuksen, ilon, surun hetket. Ja tiedän, meitä kannetaan, perille asti kannetaan. Siunausta sinulle!
Kvällsolen skiner till vår kök. Då vet man att våren är här på riktigt. Stackars Tinka, tassen är sjuk, någonting är fel, vi vet inte ännu vad det blir för lösning. Varje dag är jag glad av våren, av vanliga vardags glädjeämnen, varje dag känner jag också stor oro för vännen som kämpar mot cancer. Oro, det räcker till med det för oss alla. Livet är verkligen som våren. Soliga varma dagar, flugor som vågar ut, fåglar som sjunger sin vackraste vårsång när morgonen gryr. Dimmiga dagar, snö som faller, kölden som inte ger upp. Turvis otroligt härligt och otroligt trist. Allt det här lägger jag dagligen i de Händer som bär oss genom varje glad dag, sorglig dag och allt där emellan. Trygghet som aldrig försvinner. Blessings to you!
Räntää, vesisadeta, aurinkoa, tuulta ja hetkittäin suurta toimettomuutta. Siinäpä toinen pääsiäispäivä. Eilen piipahdettiin mummulassa, lenkkeiltiin maltillisesti ja syötiin hyvin pitkälti kaikki pääsiäisherkut. Laskeutuminen arkeen on alkanut. Vähän on vilkuiltu inspis kuvia, vessaa ja eteistä pitäisi vähän päivittää. Mutta ei ihan vielä ottanut tulta allensa projekti, liian monta kiireistä viikkoa vielä edessä. Toivossa eletään!
Tänä pääsiäislauantaina eivät trullit verottaneet meidän överi pääsiäiskarkki kasaa. Itse pitää kaikki saada syötyä. Kävelylenkillä tapasin Ericin ja Elmerin, kaksi reipasta trullia, pyöräilylenkki oli ollut pitkä mutta vielä oli repussa iso nippu pajunoksia höyhenineen. Pojat pysähtyivät juttelemaan, väsytti jo kova polkeminen, vielä oli Elmerillä matkaa jäljellä, nojaili ohjaustankoon ja Eric neuvoi lyhempää reittiä ettei tulisi turhaan parin kilometrin extralenkkiä. Kyselivät miten pitkästi olin jo lenkkeillyt, kerroin ja sanoin että koira jäi kotiin kun varvas kipeä. Sitä päiviteltiin. Toivoteltiin sitten iloista pääsiäistä ja jatkettiin matkaa. Voi elämä miten hyvä mieli. Kotona yhtäkkiä pihaan pölähti serkkuni, käytiin pieni lenkki metsäpolulla, juteltiin päällimmäiset. Sitten olikin jo palju taas lämmin. Eilen jo saatiin kylpeä koko porukka. Nyt olinkin vain minä menossa kylpemään. Meiltä on saunalta aika pitkästi paljulle, aina tulee kylmä tai todella kylmä. Niinpä höyryävään paljuun astuminen on aivan mahtava hetki. Tuuli jo aika kovasti, aurinko paistoi, veden pinnalla tanssi höyry ja linnut lauloivat kuusimetsässä. Savun haju viivähti mutta tuuli vei sen pois. Vesi ympärillä täydellisen lämmintä. Ihan pyhä hetki.
Kiirastorstai aloitti pienen loman. Hyvillä mielin, viikko on täyttynyt pääsiäisen tapahtumista aivan toisella tavalla kuin yleensä kun on ollut osallisena pääsiäisvaelluksessa. Juttua ja naurua on riittänyt kun on yhdessä tehty vapaaehtoisten ja työntekijöiden kanssa yhteistä projektia. Vaellus löytyy nyt Youtubesta, linkki tässä. Töiden jälkeen hain ehkäpä täydellisen kukkakimpun keittiöön ja uuden pöytäliinan. Ja taistelin tietenkin läpi marketin ja hain kärryllisen ruokaa pyhiksi. Illan päätteeksi saunattiin, istuin ulkona vilvoittelemassa, yhdeksän aikaan valoisaa, joutsenten töräyttely kaikui rannasta, mustarastas lauloi pihakuusen nokassa. Rauhallista kiirastorstain iltaa sinullekin!
Skärtorsdag, kort påskledighet har börjat. Veckan har innehållit stilla veckans händelser på ett helt annat sätt än vanligt när jag fått delta i församlingens påskvandring för skolbarn. Ni kan se vandringen från Youtube, länken finns här! Mycket skratt och fint gemenskap har vi upplevt tillsammans med medarbetare och frivilliga under veckan. Efter jobbet hämtade jag hem finaste blombuket en ny duk och massor med mat. Kvällen avslutades med bastubad, jag satt ute efteråt i den ljusa vårkvällen, lyssnade på svanar från stranden och koltrastens ljuvlig sång från skogen. Vilken start för helgen, tacksam!
Viikonlopun ihana auringonpaiste ja lämpö on vaihtunut vesisateeseen ja kovaan tuuleen. Lumi sulaa silmissä. Lauantaina huhkin pihalla lapioiden lunta paljun ympäriltä ja reittiä auki meidän laavulle. Nyt voi todeta että ihan turhaan heiluin lapion kanssa, luonto olisi hoitanut homman. Mutta ainahan se hikoilu menee talteen! Monet on ne hiljaiset viikot olleet jolloin tuleva juhlapyhä vain piipahtaa mielessä. Toisin on nyt, kolmena päivänä esitämme koululaisille pääsiäisvaellusta eli asian ytimessä ollaan. Niin hienoa. Normaaliaikana yksi päivä olisi riittänyt, nyt on porukka jaettava sopiviin ryhmiin ja aikaa menee enemmän. Onni on että tämäkään onnistuu. Katsoin netistä että tämä hiljaisen viikon maanantai on malkamaanantai nimeltään, muistuttaa meitä siitä että yleensä vikaa löytyy aina itsestäkin, vaikka helpointa se toisissa on nähdä. Hyvä muistutus, pandemian väsyttämänä tulee äkkiä osoiteltua yhtä sun toista ratkaisua syyttävällä sormella. Nyt on paikallaan maanantai sauna, kylmän kalseaan keliin täydellinen apu. Kuvissa minä ja viimeisin riddari, äidin tekemä villapaita, Wilma kuvasi sunnuntaina. On se hieno.
Kohti hiljaista viikkoa mennään. Hiljaista on vain koiran olo tällä hetkellä, Tinkan ontumisen syyksi paljastui alkuviikolla luupiikki varpaassa. Vähän helpottikin että löytyi syy, suuria turhautumisen tunteita on aiheuttanut vetelä lenkki kaveri. Lenkkien pituudetkin on olleet varsin maltillisia, muutamaa kilometriä kerrallaan. Samaa jatkuvaa pohtimista tämän koiran omistaminen on osaltaan kuin lasten kasvatus. Tässä hommassa olen vain mielestäni todella paljon huonompi! Viikolla on valmisteltu koululaisten pääsiäisvaellusta, on ollut hotellikuvausta ja kuva-albumin tekoa. Hiihtokelit loppuivat Öjasta kertaheitolla ja yhtäkkiä illalla pajunoksia hakiessa kuulin mustarastaan ihanan laulun hiljaisessa kevätillassa. Paras kevätlaulu. Hanget painuvat kasaan, alkaa olla sopiva hetki kaivaa palju lumen alta, ehkä pääsiäisenä saisi vuoden ensimmäisen paljukylvyn.
Vi går mot stilla veckan. Hos oss är det bara Tinka som har stilla liv, nämligen hon har sjukledigt pga benpigg i ena tå! Vi tog en haltande lilla vän till veterinären och där hittades orsak varför hon har varit så motvillig att gå på länk sistone. Man känner sig så otillräckligt ibland som hundägare.. Under veckan har vi förberedd skolbarnens påskvandring, jag har haft roligt hotell fotografering, har jobbat med en fotobok, så härligt varierande igen! Våren svepte över Öja under veckan, skidsspåret försvann men något härligt kom istället, koltrastens vårsång! Hämtade videkvistar och njöt av tanken att våren, sommaren allting är framför oss. Det börjar bli dags att gräva fram badtunnan, kanske blir det premiär under påsken!
